Alfred Werner

| kuolinpaikka = Zürich, Sveitsi | asuinpaikat = Sveitsi | kansalaisuus = Sveitsiläinen | sukujuuret = | tutkimusalue = Kemia | instituutti = Zürichin yliopisto | alma mater = Zürichin yliopisto
ETH Zürich | ohjaaja = Arthur Rudolf Hantzsch
Marcellin Berthelot | oppilaat = | tunnetut työt = Siirtymämetallikompleksit | palkinnot = Nobelin kemianpalkinto (1913) | uskonto = | alaviitteet = }} Alfred Werner (12. joulukuuta 1866 Mulhouse, Ranska – 15. marraskuuta 1919 Zürich, Sveitsi) oli sveitsiläinen kemisti, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1913 ehdotuksestaan siirtymämetallikompleksiyhdisteiden oktaedrimuodosta. Werner kehitti perustan nykyaikaiselle kompleksiyhdisteiden tutkimukselle. Werner valmisti myös heksolia ensimmäisen kerran.

Werner valittiin Zürichin yliopiston kemian professoriksi vuonna 1893.

Werner osoitti vuonna 1896, että niiden atomien tai atomiryhmien määrä, jotka ovat liittyneet keskusatomiin on useimmiten 4–6. Tämä koordinaatioluku on näissä yhdisteissä enimmillään 8, mutta usein vähemmän. Tämä oli pohjana Richard Abeggin kehittelemälle ja hänen nimeään kantavalle säännölle. Ja vuonna 1916 Gilbert Newton Lewis käytti Wernerin huomiota perustana oktettisäännölleen. Wikipedian tuottama