Giuseppe Ungaretti

| kuolinpaikka = Milano, Italia | ammatit = runoilija, toimittaja, esseisti, yliopistonopettaja, virkamies | äidinkieli = | kansallisuus = | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | liike = | tuotannon kieli = | debyyttiteokset = | sivusto = | palkinnot = | ehdokkuudet = | huomioita = }} Giuseppe Ungaretti (8. helmikuuta 1888 Aleksandria, Egypti – 2. kesäkuuta 1970 Milano, Italia) oli italialainen modernistinen runoilija, toimittaja, esseisti, kriitikko ja yliopistonopettaja. Hän oli nimellä ''ermetismo'' tunnetun kokeellisen suuntauksen johtavia edustajia ja johtavia Italian 1900-luvun kirjailijoita. Hän sai vaikutteita symbolismista, ja oli lyhyen aikaa mukana futurismissa. Monien futuristien tavoin hän omaksui ensimmäisen maailmansodan aikana irredentistisen asenteen. Ungaretti debytoi runoilijana asemasotavaiheessa, jolloin häneltä ilmestyi hänen tunnetuimpiinsa kuuluva runoteos ''L’allegria''.

Sotien välisenä aikana Ungaretti oli yhteistyössä Benito Mussolinin kanssa, johon hän tutustui sosialistisessa vaiheessaan ja toimi lehtien ''Il Popolo d'Italia'' ja ''La Gazzetta del Popolo'' ulkomaankirjeenvaihtajana.

Oltuaan jonkin aikaa tekemisissä dadaistien kanssa hän kääntyi runoissaan ''ermetismoon'', jonka keskeinen edustaja hän oli. Asuttuaan muutamia vuosia Brasiliassa hän palasi toisen maailmansodan aikana Italiaan ja toimi opettajana Rooman yliopistossa. Hänen fasistinen menneisyytensä on ollut kiistelyn aiheena. Wikipedian tuottama