Italo Svevo

| kuolinpaikka =Motta di Livenza, Trevison maakunta, Italia | ammatit =kirjailija, liikemies | äidinkieli = | kansallisuus =Itävalta-Unkari
Italia | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus =naturalismi | tuotannon kieli =italia | debyyttiteokset = | pääteokset =''Zenon tunnustuksia'' (1923) | sivusto = | puoliso = Livia Veneziani | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = }} Italo Svevo, oikea nimi Aron Hector (Ettore) Schmitz (19. joulukuuta 1861 Trieste, Itävallan keisarikunta – 13. syyskuuta 1928 Motta di Livenza, Trevison maakunta, Italia), oli italialainen kirjailija ja liikemies.

Schmitz syntyi Triestessä, joka tuolloin kuului Itävallan keisarikuntaan, sittemmin Itävalta-Unkariin. Hänen isänsä Franz Schmitz oli itävallanjuutalainen liikemies ja äitinsä Mirjan Felice o.s. Moravia oli Triesten juutalaisia. Isänsä toiveiden mukaisesti poika ryhtyi liikealalle ja työskenteli aluksi isän liikeyrityksessä, sen mentyä konkurssiin pankissa ja vuodesta 1899 appensa liikeyrityksessä. Hän matkusteli paljon Ranskassa, Britanniassa ja muualla. Hän puhui italian lisäksi sujuvasti saksaa ja venetsian kieltäkin.

Vuonna 1880 Schmitz alkoi kirjoittaa artikkeleita ja teatteriarvosteluja ''L’Indipendente''-lehteen salanimellä Ettore Samigli. Leipätyö pankissa ei innostanut häntä, ja hän luki paljon ja kirjoitti novelleja ja kertomuksia. Vuonna 1892 hän julkaisi omakustanteena romaanin ''Una Vita'' ja käytti salanimeä Italo Svevo (nimi tarkoittaa 'italialaista švaabia').

Vuonna 1896 Schmitz avioitui Livia Venezianin kanssa, ja heille syntyi tytär Letizia. Schmitz julkaisi toisenkin romaaninsa ''Senilità'' (1898) omakustanteena. Ensimmäiset romaanit eivät herättäneet juuri lainkaan huomiota, joskin Paul Heyse oli kehunut esikoisromaania. Ryhdyttyään opiskelemaan Triestessä englantia Schmitz tutustui kielikoulun opettajaan James Joyceen, joka luki Schmitz-Svevon romaanit ja kannusti häntä jatkamaan kirjoittamista.

Kun Trieste oli ensimmäisen maailmansodan päätyttyä liitetty Italiaan, Schmitz joutui oleskelemaan sairaalassa, ja tuolloin hän käänsi Sigmund Freudin ''Unien tulkinnan'' italiaksi. Psykoanalyysi kiehtoi häntä ja vaikutti hänen myöhempiin teoksiinsa. Hän julkaisi romaaninsa ''Zenon tunnustuksia'' Italo Svevon nimellä vuonna 1923; nimellä Ettore Schmitz hän kirjoitti poliittisia artikkeleita ''La Nazione'' -lehteen.

''Zenon tunnustukset'' eivät aluksi kiinnittäneet huomiota Italiassa, mutta James Joyce kannusti ranskalaisia kriitikkoja, muun muassa kääntäjä-kriitikko Valery Larbaud’ta käännättämään romaanin ranskaksi. Schmitz-Svevo tekikin lopulta kirjallisen läpimurron, mutta Ranskan kautta. 1920-luvun jälkipuoliskolla Schmitz keskittyi kirjallisiin töihin. Hänen näytelmänsä ''Terzetto Spezzato'' kantaesitettiin Roomassa vuonna 1927, ja hän kiinnostui myös Franz Kafkan tuotannosta. Schmitz-Svevon neljäs romaani ''Il vecchione'' jäi kesken, kun hän kuoli trevisolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden seurauksiin.

Ville Hänninen kirjoittaa ''Onnistuneesta kepposesta'' arvostelussaan ''Parnassossa'', että Svevo kirjoittaa siinä myös itsestään eli Mario Samiglin hahmo on osin autofiktiivinen. Molempien ura pääsi vauhtiin kuusissakymmenissä.

Svevon kirjailijanmaine perustuu ennen kaikkea hänen romaaneihinsa, jotka ovat rakenteeltaan naturalistisia ja keskittyvät tutkistelemaan nykyihmisen sisäistä maailmaa ja itseymmärrystä. Hänen pääteostaan ''Zenon tunnustukset'' leimaavat psykoanalyysin vaikutus ja tajunnanvirtatekniikka sekä terävä ironia. Romaanien päähenkilöt ovat nykyaikaisia antisankareita, jotka joutuvat ristiriitaan ympäristön vaatimusten kanssa.

Kirjailijana Svevoa on verrattu paitsi James Joyceen myös Luigi Pirandelloon, César Airaan ja Laurence Sterneen. Schmitz-Svevo oli Joycen ''Odysseus''-romaanin Leopold Bloomin esikuva. Wikipedian tuottama