Claude Lanzmann

thumb|Claude Lanzmann. Claude Lanzmann (27. marraskuuta 1925 Pariisi – 5. heinäkuuta 2018 Pariisi) oli ranskalainen dokumentaristi. Hänen tunnetuin työnsä on yhdeksäntuntinen holokaustia käsittelevä ''Shoah'' (1985). Hänelle myönnettiin vuonna 1986 kunnia-César.

Lanzmann kuului Jean-Paul Sartren sisäpiiriin, ja hän kirjoitti freelancerina muun muassa ''France Dimanche'' -lehteen. Lanzmann teki televisioon reportaasia Israelin asevoimista Siinain niemimaalla ja sen jälkeen tuli Lanzmannin ensimmäinen elokuva ''Israel, Why''.

Lanzmannin toinen elokuva oli holokaustidokumentti ''Shoah'' (1985), jonka hän kuvasi 1970-luvulla Puolan-matkoillaan. Noin yhdeksän ja puoli tuntia kestävässä elokuvassa holokausti esitetään ilman arkistomateriaalia ja musiikkia. Siinä on vain puolalaisia maisemia sekä juutalaisten, saksalaisten ja puolalaisten haastatteluja.

Lanzmann palasi holokaustiaiheeseen elokuvassaan ''Le dernier des injustes''. Vuonna 2013 julkaistu elokuva keskittyy vuonna 1975 tehtyihin haastatteluihin, joissa Lanzmann keskustelee Theresienstadtin viimeisen vanhimman, wieniläisen rabbin Benjamin Murmelsteinin kanssa. Dokumentin nimi on väännös André Schwarz-Bartin teoksen ''Viimeinen vanhurskas'' alkuperäisestä ranskankielisestä nimestä ''Le dernier des Justes'', joka on Murmelsteinin itsestään käyttämä nimitys..

Lanzmann julkaisi vuonna 2017 dokumentin ''Napalm'', joka kertoo hänen vierailustaan Pohjois-Koreassa 1950-luvulla. Vain viikko ennen Lanzmanin kuolemaa ilmestyi hänen viimeinen dokumenttinsa, neljä ja puoli tuntia kestävä elokuva, joka keskittyy neljän holokaustista selviytyneen haastatteluihin. Wikipedian tuottama