Emanuel Geibel

| kuolinpaikka = - | ammatit = kirjailija, kääntäjä | arvonimi = - | äidinkieli = saksa | kansalaisuus = | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = saksa | debyyttiteokset = | pääteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} Franz Emanuel August Geibel, vuodesta 1852 von Geibel (1815–1884) oli saksalainen runoilija ja prosaisti. Hän oleskeli 1838–1839 Ateenassa kasvattajana venäläisessä lähettilään perheessä ja käänsi saksaksi Ernst Curtiuksen kanssa kreikkalaisia runoja, jotka ilmestyivät nimellä ''Klassische Studien'' (1840). Geibel julkaisi ensimmäiset lyyriset runonsa ''Gedichte'' 1840. Runot ''Zeitstimmen'' (1841) ovat yhteiskunnallisia. Taiteellista edistystä todistavat Geibelin ''Zwölf Sonette für Schleswig-Holstein'' (1846) ja eepos ''König Sigurds Brautfahrt'' (1846). Toinen runokokoelma ''Juniuslieder'' (1848) on taiteelliselta muodoltaan ensimmäistä paljon taidokkaampi.

Kuningas Maksimilian II kutsui 1851 Geibelin Münchenin yliopistoon estetiikan kunniaprofessoriksi. Geibel luopui 1869 kaikista julkisista toimista ja vetäytyi yksityisyyteen synnyinkaupunkiinsa Lyypekkiin.

Münchenin aika on Geibelin tuotannon kukoistuskausi. Tältä ajalta ovat huvinäytelmä ''Meister Andrea'' (1855), murhenäytelmä ''Brunhild'' (1858) ja runokokoelma ''Neue Gedichte'' (1856). Kokoelmassa Geibel osoittautuu aidoksi lyyrikoksi, syvätunteiseksi muodontaitajaksi. Geibelin viimeinen runokokoelma ''Spätherbstblätter'' ilmaisee jo vanhuudenheikkouden merkkejä. Münchenissä ollessaan Geibel käänsi saksaksi espanjan- ja portugalinkielistä runoutta kokoelmat ''Spanisches Liederbuch'' (1852) yhdessä Paul Heysen kanssa ja ''Romanzero der Spanier und Portugiesen'' (1860) Adolf Friedrich von Schackin kanssa ja ranskalaista runoutta kokoelman ''Fünf Bücher französischer Lyrik'' (1862) Heinrich Leutholdin kanssa. Geibelin kootut teokset ilmestyivät 1883. Wikipedian tuottama