Herman Bang

| kuolinpaikka = Ogden, Utah, Yhdysvallat | ammatit = kirjailija | arvonimi = - | äidinkieli = tanska | kansalaisuus = - | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = tanska | debyyttiteokset = | pääteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} Herman Joachim Bang (20. huhtikuuta 1857 Als, Tanska – 29. tammikuuta 1912 Ogden, Utah, Yhdysvallat) oli tanskalainen kirjailija ja toimittaja, kotoisin Alssaarelta.

Yritettyään ensin näyttelijäksi Bang ryhtyi sanomalehtikirjoittajaksi ja saavutti alalla varsin huomattavan sijan etenkin teatteri- ja kirjallisuusarvostelijana. Arvosteluja hän julkaisi kokoelmina ''Realisme og realister'' (1879), ''Kritiske studier og udkast'' (1880), ''Herhjemme og derude'' (1881). Hän saavutti 1880 menestystä kirjailijana romaanillaan ''Haabløse slægter'', joka on aikakauden merkittävimpiä naturalistisia romaaneja. Se kuitenkin takavarikoitiin siveettömänä. Hän julkaisi sarjan J. P. Jacobsenilta ja ranskalaisesta naturalismista, myöhemmin venäläisestä kirjallisuudesta, vaikutteista saaneita romaaneja ja novellikokoelmia, kuten ''Stille existenser'' (1886), ''Tine'' (1889) sekä ''Ved vejen'' (1898), jota usein pidetään hänen parhaana teoksenaan, ja ''Det hvide hus'' (1898) ja ''Det graa hus'' (1901), ''Mikaël'' (1904), ''De uden fædreland'' (1906).

Kirjailijantyönsä ohella Bang vietti harhailevaa, levotonta matkailijaelämää esiintyen lausujana ja näyttelijänäkin. Hän oleskeli pitkähkön ajan Pariisissa, jossa hän toimi skandinaavisen kirjallisuuden, etenkin Ibsenin, Bjørnsonin ja Strindbergin hyväksi. Sen jälkeen hän toimi taas sanomalehtikirjoittajana Kööpenhaminassa. Hän julkaisi 1891 elämäkerrallisen muistelmateoksen ''Ti aar''.

Bangin kirjoitustapa on omaperäistä, yhtäältä laveaa etenemätöntä kuvaamista, toisaalta taas kärjistyksin vaikuttavaa, välähdyksenomaisin piirtein valaisevaa impressionismia. Hänen kirjailijaluonteessaan on hempeää, tuskan ja sairaalloisen onnettomuuden tunteissa herkuttelevaa. Päätyyppeinä hänen teoksissaan on joko onnettomia, elämään uupuneita nuorukaisia, jotka irrallisina ja päämäärättä harhailevat elämän kiihkeässä ja työläässä tuoksinassa, tai sitten taas kärsiviä, altistuvia syrjäytyneitä, ''stille existenser''. Wikipedian tuottama